Korvia vihlovan korkea hau teille, lukijaiset!
Oletteko huomanneet, että on jo syyskuun viimoinen päivä..? Minä olen, kuulin sen äskettäin. On ollut jo hiukan viileitä päiviä, mutta ei vielä takkiviileitä, onneksi. Tänään tosin aurinko paistoi vielä kuin kesällä, ihan kieli lähti suusta. Mutta oikeastaan tuo kieli ei ollut aiheeni tänään, vaan ajattelin kertoa teille hiukan retkestä, jonka aijon tehdä kuulemme muutaman viikon jälkeen.
Tuo retki ei siis ole samanmoinen pidennetty lenkki, kuten viime tekstissäni käsitelty roskaretki. Vaan menen kuulemma koko viikon pituiselle retkelle. Ihan yksin! Olen ollut tuossa paikassa ennenkin, silloin kun en vielä ollut edes täyttänyt vuotta. (Minullahan on siis syntymäpäivät tammikuussa, pian olen jo kaksi!) Menen paikkaan, joka kuhisee pieniä ja myös vähän suurempia koiria. Se on tunnettu nimellä koirahoitola. Viime vuonna siellä oli kanssani esimerkiksi pieni tsiuauan pentu. Vai oliko se tsiauauuauauauuau..? En ole varma, mutta en ole ikinä nähnyt sitä pienempää koiraa. Enkä myöskään kovin montaa sellaista, joka olisi mukavampi. Hän oli lystikäs pieni vauveli, nukuimme jopa samassa pikku vuoteessa, jonka varasin heti tultuani.
En malta odottaa, että pääsen taas sinne, kun ihmiset painuvat johonkin Seikkaan, vai mikä olikaan. Ulkomaa kuitenkin. Mutta nyt minun on taas kiiruhdettava kovalla kyydillä ulos, olemme kuulemma lähdössä pitkälle ulkoilulle, kun ilma on noin kaunis.
Hauskaa illanjatkoa ja hau hau vain teille!
Rakkaudella, Iivarinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti