Sunnuntain supina

Fuf!
Minä ja emäntä saavuimme juuri ulkoa. Siellä on oikein mukava ilma, sopivan viileä, mutta sopivan lämmin! Minä en näet pidä ollenkaan hurjista pakkasista, sillä joudun silloin käyttämään takkia. Ulkona en ikinä edes muista sitä, mutta kun se otetaan esille, olen hyvin pettynyt ja nolostunut. Märkäkään ei tosin ole aivan mieleeni, varsinkin, jos sataa. Kun liikun sateessa, näytän ihan uitetulta rotalta! (Vaikka omistaja kokemuksesta huomauttaa, ettei uitettu rotta kyllä näytä edes kovin hassulta, tai etenkään minulta märkänä)

Me päätimme tänään suunnata sunnuntai kävelymme järven jäälle, mutta sinne oli menossa myös aloituspostissa kertomani pystykorvainen öykkäri. Käännyimme siis ja menimme jäälle toista kautta. Liikkeellä oli kymmenen aikaan yllättävän monta koiraa. Heitä oli kolme. Täällä, missä minä pidän majaa, on hyvin usein mahdollista liikuskella vaikka kuinka pitkä lenkki, eikä näe yhtään koiraa! Se ei ole minunlaisestani, koirista pitävästä hepusta kovinkaan mukavaa. Varsinkin, kun tuttavia, ystäviä ja uusia leikkiin tahtovia näkee vielä harvemmin!

Oletteko te usein lenkkeilleet jäällä? Se on hyvin hauskaa, suosittelen sitä kaikille. Jos on minua parempi pysymään vapaana, siellä on hyvä juoksenella ilman hihnaa. Minä nimittäin en omistajani mukaan osaa ollenkaan pysyä vapaana, mutta sehän on aivan kukkua! Osaan erittäin hyvin pysyä vapaana. Koitappa vaan saada minut silloin kiinni. No, joka tapauksessa, en kuitenkaan saa itse kulkea siellä kuin flexissä.

Järvellä on perin mielenkiintoista. Siellä on liikuskellut mielettömästi erillaisia menijöitä. Koiria, ihmisiä, pupu, ihminen puukepeillä ja sellainen pörisevä sohva, jolla on ihminen. Oletteko nähneet noita viimeksi mainittuja? Hahaa! Minusta ne ovat hyvin hauskoja ja kiinnostavia. Niissä on myös valo, joka näkyy jo kaukaa. Tarkkailen niitä aina valppaana.

Hmm. Nyt jatkan ihmisen pyynnöstä huolimatta ahtautumista sängyn ja seinän väliin. Aijon tehdä tieteellisen kokeen siitä, mahdunko itse sinne, minne tassuni mahtuu!

Muisku sinulle
Iivari

Kevään tuoksua

Möyhf!

Tulin juuri tuon ihmistelijän kanssa iltapäivä lenkiltämme. Havaitsin, että kevät on kyllä nyt virallisesti tullut! Aurinko paistaa, pakkasasteita ei enään ollut ja koirankakat nousevat lumikinoksesta. On myös perin inhoittavaa istua ennen suojatietä, kun asfaltti lainehteli kuin vesikuppini!

Onnekseni kuljimme myös metsässä. Metsässä on niin kaunista, rauhaisaa ja mielenkiintoista. Kaikki jäljet ja hajut! Metsän eläimet ovat niin miellyttäviä veikkosia. He kiinnostavat kovasti minun kaltaiseni nuoren koiran mieltä. Puput, nuo pitkäkorvapomppiat, ovat yksi suosikkilajistani koirien jälkeen. He ovat hassuja ja hyvin mystisiä. Niitä liikkuu perin usein tiellä iltaisin, niin että vain korvien hytkynnän näkee.

Linnut ovat melkein yhtä kiehtovia. Eniten pidän ehdottomasti fasaaneista. Ne ovat niin suuria ja ylpeitä, ovat aina niin tyylikkäästi pukeutuneetkin. Fasaanejakin on liikkunut tänä talvena oikein paljon! Eräänäkin talvipäivänä, kun olin menossa asioilleni kuusen viereen, seiltä lähtikin räpyttelemään suuri rouva fasaani! Olin kerrassaan kiihtynyt sen jälkeen. Tahdon niin kovasti tavata tuon viehättävän tädin vielä uudestaan, joten tarkistan nykyään joa kerta kuusen alustat. Ties vaikka tärppää!

No, nyt jatkan uniani pehmeässä nojatuolissa.

Haistelkaa ja maistelkaa tekin kevättä, niin kuin minä maistoin tänään kuollutta päästäistä, jonka löysin tien varresta! (Olisitte nähneet tuon ihmisen ilmeen, kun hän tajusi, ettei se ollutkaan käpy)

Iivari

Yninää

Mouuh. Päiväni on tänään ollut ihan miellyttävä ja myös leppoinen. Olin omistajani kanssa lenkkeilemässä muunmuassa järven jäällä. Menin saareenkin, siellä oli hauskaa. Kun omistaja paistoi makkaraa, hänelle tapahtui jokin epämääräinen erehdys, enkä minä saanutkaan sitä. Hän on joskus täysin tahditon, minun on kyllä pakko muistuttaa teitä siitä. Sain kuitenkin ehdotonta herkkuani, kuivattua maksaa.! Mums, se on kerrassaan herkullista. Kuivatun maksan vuoksi voisin vaikka murhata! Siis vessapaperihylsyn, jonka sisään tuota mustaa kultaa usein piiloitetaan.

Minä olen ehkä aikamoinen herkkupeppu kulinaristi. Kun tulin omistajaperheeni kotiin, olin perin laiha. Niin, minähän tulin tähän asuuntoon silloin, kun olin 7 kuukautta vanha pojannassikka. Nyt olen vuoden sekä kaksi kuukautta. No, kun tulin tähän kotiin, olin laiha ja olen sitä edelleenkin. Eräskin miellyttävän seefferin omistaja kommentoi, että olen kaunis ja urheilullinen. Omistajani joskus kiusoittelee, että olenkin sellainen kaunis poika...
Mutta, koska minulla ei ole vaaraa liika lihoamiseen ja olen kyllä myös hiukan nirso, syön päivittäin kaksi maukasta ateriaa! Tänään ateriani oli maukasta Cesarin Aurinkoista kanamuhennosta, puolet siitä purkista, sekä hiukan mamman uunissa paistamaa maksaa ja niiden kanssa nappuloita. Se oli herkullinen pyhäpäivän ruoka.

Minulla on muuten ollut hiukan vatsa sekaisin, eilen ja toissa yönä minua itketti ja suretti yölläkin, kun masussa kiersi ja käänsi. Toivottavasti se menee pian ohi! Minä otan vielä tirsat, odotan että isäntä kuskaa minut iltapissulle ja sitten aloitan kunnon yökoisimiset!

Kauniita unia, oman lempiystävän kuvia (:
Iivari

Vuf!

Täällä olen minä, Iivari. Olemme emäntäni kanssa alkaneet pitää tätä blogia, sillä hänestä se oli hyvä idea. Itse en niinkään välitä. Minun täytyy alkuun kuulemma esitellä itseni.

Olen musta koira, jolla on kiiltävä turkki. Minulla on hyvin erityinen rotu, sileäkarvainen setteri. Oikeastaan se ei taida olla mikään rotu, mutta puhuttelen mielelläni itseäni pikku herra Sileäkarvaiseksi setteriksi. Minussahan on kahta jaloa rotua, joita voitte yrittää miettiä kuvasta ja rotuni nimestä. En kuitenkaan häpeä sitä, että olen moni rotuinen. Veikkoset, miksi häpeäisin..? Mutta koska monet ohi kulkijat ja tovereideni omistajat tiedustelevat rotuani, olen itse kehitellyt sellaisen.
Minä olen luonteeltani ystävällinen koira. Pidän kaikista ihmisistä, varsinkin heistä jotka höpöttelevät ja rapsuttavat minua. Minä olen hurmannut jo monta vanhempaakin rouvaa, he näet aina tahtovat tervehtiä minua. Pidän myös koirista! Koirat, jotka ovat kilttejä ja tahtovat leikkiä kanssani, ovat parhaita. Minulla on muutama oikein hyvä toveri, joiden kanssa tykkään riehua. He ovat kaikki melkein minun ikäisiäni, jotkut ovat nuorempiakin. Pidän siis vielä kaltaisistani lapsosista.
Jos minun pitäisi valita ihanne koiraystäväni, hän olisi pieni, riehuja, kova leikkimään, mutta ei liian raisu. Pienenä (kun olin noin 7 kk) rakastin kaikkia koiria! Ajattelin, että kaikki muutkin rakastavat minua, eivätkä tahdo kuin leikkiä kanssani. Mutta sitten... Sitten eräänä kauniina päivänä paha ukko hyökkäsi kimppuuni! Taistelin kovasti vastaan, mutta mittelö oli raju. En tiedä, tuliko tuolle hurtalle mitään pahoja ruhjeita, mutta minulle tuli yksi. Se tuli takajalkaani ja oli hyvin kipeä. Olin hyvin myrtynyt ja pyörällä päästäni vielä pitkään sen jälkeen, enkä oikein pystynyt kävelemään. Makoilin vain soffalla ja olin reppana. Sitten emäntä sanoi, että menkäämme ulos! Hän on joskus noin tahditon. Mutta ihme kyllä, jalkani rupesi jo toimimaan ja niin paranin. Mutta tuosta sattumuksesta minulla jäi hiukan traumat. En enään pidä paljonkaan pystykorvaisista ja minua suuremmista, aikuisista poikakoirista. He ovat hiukan pelottavia.

Hmm... Ihminen huomauttaa, että asiaa tuli hiukan liikaa. Esittelyssä on kerrottava tärkeimmät asiat pähkinänkuoressa, eikä jaaritella. Sitä paitsi satuin hukkaamaan puruluun, on mentävä etsimään!

Toivottavasti haluatte vielä lukea lisää puuhailuistani (:

Hali ja nuolaisu sinulle,
Iivari