Puolukkoira

<- Kimpaantunut ilmeeni

Mouhf!

Tulin juuri ulkoa, kävin näet metsässä. En voisi sanoa että se oli mitenkään kovin onnistunut matka. Se johtui siis vain siitä, että emännällä oli kumma tapa istahtaa aina jokaiselle kantovierustalle, joka tuli vastaan. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että ihmisten hupsut aivoitukset ovat kummia, mutta tuo oli jo ihan ekstra kummaa, jos saan sanoa. Ja sainhan minä siitä hänelle sanoa, mutta vastauksesksi tuli vain: '' Minä kerään myt puolukoiria''. Puolukoiria! Olin hyvin kimpaantunut ja toisaalta myös iloinen, koiria, minähän rakastan koiria! Mutta kun menin katsomaan lähempää, löysin vain punaisia pieniä palloja. Ne olivat niitä samoja palloja, joita olin syönyt toissapäivänä keittiössä ja jotka maistuivat pahoilta. En siis voinut käsittää, miksi niiden nimi oli puolukoira. Me koirathan olemme karvaisia ja pehmeitä ja sydämmellisiä, mutta emme happamia, kuten nuo puolukoirat.

Nyt menen tuhisemaan vihaisesti ihmisten naurettaville sanoille. Nähdään siis sitten, kun olen saanut purettua agressioni uuteen luuhun.

Iivari koira