Koiraton ilma ja kuoppa

Haukuti hau, lukijaiseni!

Tiedättekö, mitä minä inhoan..? Ei, en suinkaan teitä, teitä minä suorastaan rakastan! Rakastan teitä miltein yhtä paljon kuin valkoista, pehmeää ja mukavasti suuhuni sopivaa norppaa tai valkoista ja painavaa kumipalloani. Mutta minä inhoan sadetta! Sade, se on mahdoton riesa! Kun sataa, ei mieleni tee kuin kävellä ihan pikkuinen lenkki ja syöksyä sitten miellyttävästi peiton päälle makaamaan. Oletteko kuulleet naurettavaa sanontaa, että sade on koiran ilma..? Koiran ilma!! Millä logiikalla se on muka koiran ilma, sen tahtoisin tietää! Kukaan koira ei ole niin typerä, että pitäisi sateesta. Se kastelee kovasti ja sotkee tassut ja tulee vilu, eikä edes se, että sen jälkeen pääsee kuivattavaksi mukavan pyyhkeen väliin, tee sateesta yhtään parempaa asiaa. Jos siis saisin päättää, olisin aina miellyttävän pilvinen viiden toista asteen ilma, ei suinkaan sade tai paahtavan kuuma.

Viime tekstissäni lupasin kertoa teille projektistani, joka minulla on meneillään tuolla takapihalla. Se on miellyttävän näköinen kuoppa, jonka teon aloitin eilen. Takapihallamme on alue, jossa on soraa ja johon tassu uppoaa oikein hyvin. Teen siihen usein pikkuisia kuoppia, joihin saan useimmiten innotukseni soralla kävelevästä pikku ötökästä. Ötököitä on toki mukava seurata, mutta mielestäni niille ainoa oikea paikka on tekemäni kuopan pohja.

Tällä kertaaa kuoppa ei ole kuitenkaan mikään ötökkä kuoppa, vaan se on suuri projekti. Aijon näet kaivaa tieni maapallon toiselle puolelle, jossa on kuulemma Kiina! Kun kuulen sanan Kiina, mieleeni tuleee välittömästi pyöreät ja hassut kiinanpystykorvat, joita en ole tietääkseni nähnyt elämäni aikana kuin yhden. Ja missäpä muualla kiinanpystykorvia olisi, jollei Kiinassa itsessään..? Haluan todella nähdä, onko heillä niin metka sininen kieli, kun puhutaan. Oma kieleni näet on täydellisen vaaleanpunainen, ja mielestäni se on ainoa oikea kielen väri. Voin siis näyttää esimerkkiä heille, kunhan ensin saan kuopan valmiiksi! Ja sitä taas en voi tehdä juuri nyt, sillä ulkona sataa. Pah ja pöh!

Pehmein terveisin,
Iivari-kultasenne

Mieltymyksen kohde

VUH!

Aluksi haluan pyytää anteeksi sitä, etten ole kirjoittanut. Minä olen kuitenkin vauhdikas nuori mies ja emäntä taas on perin laiska, joten emme ole saaneet aikaiseksi raahautua tähän tietokoneen ääreen. Mutta nyt sen kuitenkin teemme, joten ei aihetta paniikkiin ja paniikin tuomaan hurjaan riehumiskohtaukseen, joka minullekkin perin usein tuossa kaoottisessa mielentilassa tulee. Vouf!

Ja sitten haluan pyytää anteeksi teiltä kaikilta miellyttäviltä narttuhenkilöiltä, jotka luette tätä sivuani kerrassaan komean, voisinko jopa sano eksoottisen, ulkonäköni vuoksi. Ajattelin näet kertoa teille tänään uutisen, että en ole enään vapaa uros. Siis ei niin, että olisin kuunaan ollut vapaa kuin silloin kun olen karussa tai leikkimässä tenniskentällä, vaan sillä tavalla vapaa, että minulla on elämässäni hyvin miellyttävä narttu. Mutta, ei kuitenkaan aihetta huoleen, mikäli olette jo aijemmin mainitsemiani naaraita, jotka olette mieltyneet ulkonäkööni tai miellyttävään persoonaani, meillä on hyvin avoin parisuhde, emme tahdo kahlita toisiamme, kuten emäntä kahlitsee minut hihnaan.

Olen siis hyvin mieltynyt erääseen Maijaan (nimi muutettu), joka on erityisen kaunis ja sulava rakenteinen rotukoira. Olemme tavanneet aamulenkeillä ja haistelleet toisiamme. Ensi tapaamisesta on jo aika kauan aikaa, ja koska muistini ei aina toimi ihan hirveän hyvin, en osaa sanoa onko tuo aika vuosi, kuukausi vai viikko, mutta kauan siitä on kuitenkin! Aluksi tapailimme aika tiheästi aamuisin, sillä omistajallani ja hänen isännällään oli hyvin samanlaiset aamuaikataulut. Maija (nimi muutettu) oli hetkessä ihastunut minuun, mikä ei tietenkään tule yllätyksenä. Alkutapaamisien jälkeen tapasimme myös eräällä suosimallani metsäreitillä. (Voitteko kuvitella, että hän oli aivan varmasti tullut sinne vain minun tähteni, sillä onhan metsäreitti toki merkattu usein, minun toimestani.) Siellä näin myös, kuinka perin etevä tuo miellyttävä narttu olikaan. Hän osaa olla oikein hyvin ilman hihnaa (tai jos minulta kysytään, oikein huonosti, koska eihän ilman hihnaa kuulu omistajan kanssa kävellä, vaan ihan missä itse tahtoo) ja on loistava myös monissa käskyissä.

Lenkkitreffejemme lisäksi olemme kuitenkin olleet myös ihka oikeilla treffeillä, jotka oli järjestetty ihmistemme toimesta. Eräänä päivänä lähdin emännän kanssa ulkoilemaan ja päädyimme tenniskentälle. En osannut ajatella, että kyseessä olisi mitään kummallisempaa kun tavallinen pysähdys tuohon paikalliseen koirapuistoon, mutta olinkin väärässä! Hetken päästä näet kuulin kummaa mekkalaa, haukkua ja kahinaa ja sen sellaista koiran tulo ääntä ja näin kuin näinkin tuon ihanaisen Maijan (nimi muutettu). Hän oli saapunut paikalle koko ihmiskaksikkonsa kanssa ja vieläpä pyörällä, jotka aina kiinnostavat minua. JA mikä tärkeintä : Maija (nimi muutettu) ei ollut vain ohikulkumatkalla, vaan tuli kanssani tenniskentälle! Hurraa! Se oli niin riemukasta menoa, että en vieläkään saa pidettyä häntääni kurissa kun ajattelen sitä! Me leikimme riehakkaasti ja pitkään, kunnes mielitiettyni näki tenniskentällä olevan pallon ja ryhtyi leikkimään sillä, eikä enään kuullut eikä nähnyt mitään muuta.

Olen siis hyvin iloinen ja onnellinen varattu uroskoira nyt, vaikkakin Maija (nimi muutettu) ei asu kovin lähellä ja toisinaan vietän hyvin iloista aikaa myös muiden narttujen kanssa, mutta siitä en heilalleni toki mitään mainitse.

Mutta nyt minun on kyllä mentävä takapihalle, sillä siellä on jököttämässä kuoppa, jota eilen kaivoin, ja joka ei vielä toki ole valmis. Minulla on näet menossa suuri projekti, josta voin kertoa lisää ensi kirjeessäni!

Isot haukotteluäänet teille, rakkaat lukijani!

IIVARI