Koiraton ilma ja kuoppa

Haukuti hau, lukijaiseni!

Tiedättekö, mitä minä inhoan..? Ei, en suinkaan teitä, teitä minä suorastaan rakastan! Rakastan teitä miltein yhtä paljon kuin valkoista, pehmeää ja mukavasti suuhuni sopivaa norppaa tai valkoista ja painavaa kumipalloani. Mutta minä inhoan sadetta! Sade, se on mahdoton riesa! Kun sataa, ei mieleni tee kuin kävellä ihan pikkuinen lenkki ja syöksyä sitten miellyttävästi peiton päälle makaamaan. Oletteko kuulleet naurettavaa sanontaa, että sade on koiran ilma..? Koiran ilma!! Millä logiikalla se on muka koiran ilma, sen tahtoisin tietää! Kukaan koira ei ole niin typerä, että pitäisi sateesta. Se kastelee kovasti ja sotkee tassut ja tulee vilu, eikä edes se, että sen jälkeen pääsee kuivattavaksi mukavan pyyhkeen väliin, tee sateesta yhtään parempaa asiaa. Jos siis saisin päättää, olisin aina miellyttävän pilvinen viiden toista asteen ilma, ei suinkaan sade tai paahtavan kuuma.

Viime tekstissäni lupasin kertoa teille projektistani, joka minulla on meneillään tuolla takapihalla. Se on miellyttävän näköinen kuoppa, jonka teon aloitin eilen. Takapihallamme on alue, jossa on soraa ja johon tassu uppoaa oikein hyvin. Teen siihen usein pikkuisia kuoppia, joihin saan useimmiten innotukseni soralla kävelevästä pikku ötökästä. Ötököitä on toki mukava seurata, mutta mielestäni niille ainoa oikea paikka on tekemäni kuopan pohja.

Tällä kertaaa kuoppa ei ole kuitenkaan mikään ötökkä kuoppa, vaan se on suuri projekti. Aijon näet kaivaa tieni maapallon toiselle puolelle, jossa on kuulemma Kiina! Kun kuulen sanan Kiina, mieleeni tuleee välittömästi pyöreät ja hassut kiinanpystykorvat, joita en ole tietääkseni nähnyt elämäni aikana kuin yhden. Ja missäpä muualla kiinanpystykorvia olisi, jollei Kiinassa itsessään..? Haluan todella nähdä, onko heillä niin metka sininen kieli, kun puhutaan. Oma kieleni näet on täydellisen vaaleanpunainen, ja mielestäni se on ainoa oikea kielen väri. Voin siis näyttää esimerkkiä heille, kunhan ensin saan kuopan valmiiksi! Ja sitä taas en voi tehdä juuri nyt, sillä ulkona sataa. Pah ja pöh!

Pehmein terveisin,
Iivari-kultasenne