Möyhf!
Tulin juuri tuon ihmistelijän kanssa iltapäivä lenkiltämme. Havaitsin, että kevät on kyllä nyt virallisesti tullut! Aurinko paistaa, pakkasasteita ei enään ollut ja koirankakat nousevat lumikinoksesta. On myös perin inhoittavaa istua ennen suojatietä, kun asfaltti lainehteli kuin vesikuppini!
Onnekseni kuljimme myös metsässä. Metsässä on niin kaunista, rauhaisaa ja mielenkiintoista. Kaikki jäljet ja hajut! Metsän eläimet ovat niin miellyttäviä veikkosia. He kiinnostavat kovasti minun kaltaiseni nuoren koiran mieltä. Puput, nuo pitkäkorvapomppiat, ovat yksi suosikkilajistani koirien jälkeen. He ovat hassuja ja hyvin mystisiä. Niitä liikkuu perin usein tiellä iltaisin, niin että vain korvien hytkynnän näkee.
Linnut ovat melkein yhtä kiehtovia. Eniten pidän ehdottomasti fasaaneista. Ne ovat niin suuria ja ylpeitä, ovat aina niin tyylikkäästi pukeutuneetkin. Fasaanejakin on liikkunut tänä talvena oikein paljon! Eräänäkin talvipäivänä, kun olin menossa asioilleni kuusen viereen, seiltä lähtikin räpyttelemään suuri rouva fasaani! Olin kerrassaan kiihtynyt sen jälkeen. Tahdon niin kovasti tavata tuon viehättävän tädin vielä uudestaan, joten tarkistan nykyään joa kerta kuusen alustat. Ties vaikka tärppää!
No, nyt jatkan uniani pehmeässä nojatuolissa. 
Haistelkaa ja maistelkaa tekin kevättä, niin kuin minä maistoin tänään kuollutta päästäistä, jonka löysin tien varresta! (Olisitte nähneet tuon ihmisen ilmeen, kun hän tajusi, ettei se ollutkaan käpy)
Iivari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti